Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2016

Koitsanlahti: pitkän tien päätös

Simpelejärven rannalla kulttuurimaisemassa sijaitsee Koitsanlahden hovi, jonka tulevaisuus oli pitkään vaakalaudalla.
Nyt hovilla on omistaja. Oli ilahduttava uutinen, että ilmestyi korvaamatonta kansallista perintöä arvostava mesenaatti Ilkka Jylhä.
Koitsanlahti mainitaan ensi kerran jo vuoden 1500 Novgorodin Vatjan viidenneksen veroluettelossa, ja Kustaa II Adolf perusti vuonna 1618 Koitsanlahteen valtion latokartanon.
Uudenkaupungin rauhassa vuodesta 1721 Koitsanlahdesta tuli Venäjän hallitsijan lahjoitusmaakartano, jossa talonpojat tekivät raskaita työpäiviä. Aikakauden muistona alueella sijaitsee piiskauspetäjä, jossa kahlittuja talonpoikia tiedetään rangaistun. Päärakennuksen vieressä on lisäksi lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki.
Viime sotien jälkeen Koitsanlahti jäi ainoaksi nykyrajan Suomen puoleiseksi lahjoitusmaahoviksi.
Eri vaiheiden jälkeen vuonna 1966 Parikkala, Saari, Simpele ja Uukuniemen kunta yhdessä Etelä-Karjalan maakuntaliiton kanssa aloittivat museotoiminnan Koitsanlahdessa. Se päättyi kuitenkin 1991 ja siitä lähtien rakennukset ovat olleet tyhjillään ja aluekokonaisuus on ollut Museoviraston hallinnassa.
Vuonna 1993 Pirjo Hietala Etelä-Karjalan liitosta, Antti Kero Parikkalan kunnasta ja amanuenssi Jukka Luoto Etelä-Karjalan museosta aloittivat aktiivisen yhteydenpidon Museovirastoon Koitsanlahden suojelemiseksi.
Kulttuuriministeri Suvi Lindénin (1999–2002) aikana asiasta tehtiin eduskuntakysely, ja vuonna 2012 valmistui hankesuunnitelma hovin säilyttämiseksi. Huoli rakennusten ja miljöön tuhoutumisesta oli suuri.
Vuosituhannen alussa myös kansalaisjärjestö Etelä-Karjalan maakuntayhdistys oli tullut osaltaan mukaan Koitsanlahden kulttuuriperinnön suojelu- ja säilyttämishankkeeseen. Yhdistys julkaisi vuonna 2014 kuvitetun laitoksen Lempi Jääskeläisen Koitsanlahden hovin historiaa käsittelevästä Hovin vallat -teoksesta. Kaunokirjallinen julkaisu käsittelee 1700-luvun talonpoikaislevottomuuksia.
Kansalaisjärjestöt voivat puhua ja toimia kulttuuriperinnön puolesta. Etelä-Karjalassa siitä ovat tuloksina myös Kotkaniemi, Pulsan asemamiljöö ja Etelä-Karjalan maakuntahistorian toteuttaminen.
Antti Vanhanen
Etelä-Karjalan maakuntayhdistyksen puheenjohtaja
Lappeenranta

Kauskilan tutkimuksia jatkettava

Viime vuonna vietettiin Lappeen seurakunnan 600-vuotisjuhlaa. Juhlavuodeksi määriteltiin vuosi 1415, jolta on ensimmäinen kirjallinen tieto seurakunnasta. Todellisuudessa kristinuskon vaikutus ja historia Lappeen seudulla ulottuvat paljon kauemmas.
Pieni toivonkipinä oli, että Vatikaanin arkistosta voisi löytyä vuotta 1415 aikaisempaa tietoa seurakunnasta.
Apulaisprofessori Kirsi Salonen Turun yliopistosta on Vatikaanin arkistoihin hyvin perehtynyt tutkija ja hänen mukaansa vanhempaa tietoa Lappeen seurakunnasta ei löytyne.
Kuitenkin Kauskilan arkeologiset kaivaukset voivat avata uutta tietoa. Etelä-Karjalan museon eläkkeelle siirtynyt amanuenssi Jukka Luoto ja Kauskilan kaivauksia johtanut tohtori Ville Laakso toivovat tutkimusten jatkuvan.
Laakson mukaan kirkosta on kaivettu vasta pintaa. Kirkon kivijalan kivien alla olevia hautoja, siis arkeologisia tuloksia vanhempaa osaa, on vielä selvittämättä. Lisäksi maantien länsipuolinen alue on kokonaan tutkimatonta.
Kauskilan valmiiden tutkimustulosten tieteellinen kokonaisjulkaisu odottaa vielä ilmestymistään. Myös tämän hankkeen eteneminen on Laakson toiveena.
Itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlana Kauskilan jatkotutkimusten käynnistäminen olisi maakunnan kunnia-asia. Lappeenrannan kaupungin, Etelä-Karjalan museon ja Lappeenrannan seurakuntien odotan olevan aloitteellinen asiassa. Kansalaisjärjestöistä Lappeen kotiseutuyhdistys ja Etelä-Karjalan maakuntayhdistys voisivat olla hankkeessa mukana.

Antti Vanhanen
Etelä-Karjalan maakuntayhdistyksen pj.
Lappeenranta